Jotain merkittävää on nyt tapahtumassa. Ystävät ovat kommentoineet ulkoista olemustani. Olen pirtsakampi, olen ilmeikkäämpi. Mieskin sanoi, että ilmeikkyys on lisääntynyt. Olen iloisempi ja jaksan tehdä kotitöitä ja muuta. Hiuksetkin ovat itsellään vaihtaneet väriä, tummuneet ja seassa kasvaa myös harmaita. Ihan yhtäkkiä. Silmiäni on kehuttu mystisiksi ja sen kunniaksi vaihdoin lasit, jossa silmäni tulevat paremmin esille. Hiljattain ostin myös ripsiväriä. Jospa sitä alkaisi vielä enemmän kiinnittämään huomiota ulkoiseen olemukseensa.

Huolten paino on vihdoinkin hellittämässä minusta, monen vuoden jälkeen! Isä ei enää ryyppää, mitään ei tarvitse pelätä. Tottakai on vielä huoliakin olemassa, mutta eivät ne ole tällä hetkellä niin hallitsevia, eikä isoja. Se näkyy minun olemuksessani, muutakaan selitystä en keksi. Mies vahvistaa ajatukseni pirteydestä. Tänäänkin aamulla kello puoli seitsemän aamulla pyöri jo pyykkikone. Mitä vielä keksinkään!? Elämä, täältä tullaan...